Kuulumisia tiimileiriltä

Yhteen kolah­te­le­via (enemmän­kin tömäh­te­le­viä) miekko­ja sekä eri muodos­tel­mis­sa lente­le­viä palloja…

Muun muassa näistä koostui nelos­tii­min tiimi­lei­ri 22.–24.2., teemal­la Medie­val eli keskiai­ka. Teema kattoi aikalail­la koko leirin ohjatun vapaa-ajan toimin­nan ja ulottui jopa sattu­mal­ta molem­pien iltojen kortti­pe­lei­hin. Teeman tavoit­tee­na olikin bondata erilais­ten tiimi­läis­ten kanssa hauskan ja erilai­sen tekemi­sen merkeis­sä.

Keski­viik­ko­aa­mu­na oli väsynyt­tä, monen­lai­sil­la fiilik­sil­lä sekä hyvällä tekemi­sen meinin­gil­lä varus­tet­tu­ja tiimi­läi­siä kanta­mas­sa toimis­tol­ta tavaraa bussil­le ja määrän­pääs­säm­me bussil­ta majoi­tuk­seen. Tavaraa riitti­kin kaikil­le kannet­ta­vak­si kun mm. ruokaa ja askar­te­lu­tar­pei­ta oli runsaas­ti. Päivän mittaan tutus­tut­tiin vähän majoi­tus­paik­kaam­me Mutaseen, toisiim­me ja omiin sekä toistem­me unelmiin ja haavei­siin tulevai­suus työsken­te­lyn kautta. Iltapäi­väs­tä ensim­mäi­nen erä tiimi­läi­siä pääsin­kin askar­te­le­maan omia jonkka­pal­lo­ja sekä pehmo­miek­ko­ja eli boffer/boffausmiekkoja.

Miekko­jen askar­te­lu materi­aa­lien hankin­nas­ta on myös vlogi-postaus media­tii­min Sennin ja ohjaus­tii­min Sadun (hei täältä näppik­sen takaa!) toimes­ta. Oli siinä­kin shoppai­lu­reis­su: kaks wannabe blondia kolmes­sa eri rauta­kau­pas­sa. Siinä vasta vitsiä kerrak­seen! Vlogi nähtä­vis­sä täältä.

Ensim­mäis­tä kertaa tällais­ta askar­te­lua ohjaa­mas­sa pääsi pieni kylmä paniik­ki­hi­ki puske­maan kun tajut­tiin, ettei se 300 metriä jesaria sitten riittä­nyt­kään reiluun 15 miekkaan. JAIKS! Harvoin meinaa ohjaus­ti­lan­teis­sa tulla itselle hätä, mutta nyt oli vähän tiukka paikka materi­aa­lien loput­tua keskel­lä korpea. Ja kun vielä oltiin arvioi­tu, että riittää runsaas­ti. Onneksi mukanam­me oli tehokas toimin­nan­joh­ta­jam­me, joka taikoi meille sitä n. 150 metriä lisää seuraa­vak­si päiväk­si! Ja päivä oli pelas­tet­tu. Samaten askar­te­lua vetäneen nahka petty­nei­den tiimi­läis­ten vihalta.

Illasta osa pääsi­kin sitten jo kokei­le­maan miekko­ja ja jonkkaus­ta ennen saunaa. Saunan jälkeen porukka pelasi mitä erilai­sem­pia kortti­pe­le­jä kuten Magic the Gathe­ring ja The Great Dalmuti. Kumma kyllä perus risti­seis­ka ei ilmaan­tu­nut illan pelien mukaan. Kai se ymmärsi olevan­sa liian “normi” meidän erilai­suut­ta hyväk­sy­väs­sä ilmapii­ris­säm­me.

Torstai­na pohdit­tiin heti aamusta omia vahvuuk­sia ja kirjoi­tel­tiin niitä oman kätemme paperil­la olevien äärivii­vo­jen sisälle. Ovathan jokai­sen omat vahvuu­det yhtä yksilöl­li­siä kuin oma käden jälki. I see what you did there Reeta! Iltapäi­väs­tä loput porukas­ta saivat lisään­ty­neen jesarin sekä toimin­nan­joh­ta­jam­me ansios­ta tehdä vielä omat miekkan­sa ja valmis­tau­tua illalla odotta­viin Turna­jai­siin! Itse leirin pääta­pah­tu­mas­sa, työsken­te­lyn lisäksi, Turna­jai­sis­sa porukka sai jakau­tua boffaus kisoi­hin tai jonkka­kou­luun, sai myös käydä molem­mis­sa.

Boffaus-kisois­sa oli kunnon meinin­ki ja monta hienoa matsia pääsim­me todis­ta­maan. Niin kova oli taso, että kaikki osallis­tu­neet nimet­tiin Royal Boffer Guild of INK ‑tiimin ritareik­si. Pojista muuten hieno “dark knight” edustus­ku­va Music Against Drugsin Insta­gra­mis­sa, leiri­kol­laa­sis­sa. Jonkka­kou­lus­sa oli mahtava meinin­ki ja heistä­kin saatiin hauska video edellä mainit­tuun some-kanavaan. Kannat­taa käydä katto­mas­sa! Iltaa kokoon­nut­tiin­kin sitten istumaan takka­ti­lan lämpöön, syömään iltapa­laa, sauno­maan sekä pelai­le­maan lisää kortti- sekä lauta­pe­le­jä.

Yleinen fiilis oli aivan erilai­nen kuin edelli­se­nä päivänä, porukka oli hieman sekoit­tu­nut keske­nään ja uuden tulijat oli otettu mukaan. Naurua­kin erehtyi kuule­maan ja itsel­lä­kin oli monesta kanssa­tii­mi­läi­ses­tä mieli­ku­va muuttu­nut, kun oli päässyt parem­min tutus­tu­maan. Ohjaus­tii­min tavoite oli siis saavu­tet­tu, wuhuu!

Perjan­tai­na haikail­tiin leirin loppu­mis­ta, vaikka kaivat­tiin­kin jo omia tuttuja sänkyjä. Vielä loppu­ru­tis­tuk­sek­si pohdit­tiin omia sekä yhtei­siä arvoja, harjoi­tel­tiin siinä sivussa argumen­toin­tia ja perus­te­le­mis­ta sekä lopuksi sovit­tiin tiimin yhtei­set säännöt. Ennen lähtöä väännet­tiin kirjai­mel­li­ses­ti vielä rauta­lan­gas­ta palau­tet­ta ja fiilik­siä leiris­tä, mikä olikin hauskem­paa kun osattiin kuvitel­la. Lopulta kamat kasaan, yhteis­ku­va bussi­kus­kin ottama­na ja paluu kotiin lumisa­teen saatte­le­ma­na. Kivaa oli ja varmas­ti työsken­te­ly­kin on nyt hauskem­paa, kun ei tarvii enää ujostel­la.

Tiimi 4:n truba­duu­rin­ne,

Satu Huomo