Kuka olet, mistä tulet?
Olen Ulla, 23-vuotias yksin Jyväskylän keskustassa elävä nuori nainen. Olen alunperin lähtöisin maalta Sumiaisista, noin tuhannen asukkaan pikkukylästä, joka sijaitsee Keski-Suomessa. En kestänyt elämääni teini-iässä siellä ja halusin aina kaupungin humuun (nyt arvostan maaseudun rauhaa), joten muutin 17-vuotiaana serkkuni kanssa Voionmaalle Jyväskylään kämppiksiksi. Aikaa on kulunut nyt 7‑vuotta. Olen käynyt läpi monenlaiset nuoruusajan myllerrykset, surut, sekoilut ja parhaimmat muistoni täällä. Tämä kaupunki todella tuntuu kodilta, eikä minulla ole halua lähteä täältä…ainakaan vielä.
Mulla on muutama todella hyvä ystäväkin vielä täällä. <3
Opiskelin vuoden Sepän lukiossa. Lukeminen, pänttääminen ja kuuden palkin jaksot ei oikein lähtenyt sujumaan, enkä meinannut saada kavereita sieltä. Noh, päätin vaihtaa alaa, joten lähdin hoitsukouluun opiskelemaan ja suuntauduin vammaistyöhön. Opiskeluni venyi neljään vuoteen ja sitten minusta tuli lähihoitaja.
Nyt olen tässä. Taas kokemuksia rikkaampana, Music Against Drugs ry:ssä! Tänne päädyin Googlen kautta googlaamalla ”luovat työharjoittelupaikat Jyväskylässä” ja olin Kelan tahojen kanssa pohtinut itselleni hommia. Tämä tuntui oikealta paikalta, kun kuitenkin tämä vahvistaa jo minussa olevia taitoja. Täällä pääsen ohjaamaan ryhmääni, käyttämään luovuuttani ja saan olla minä. Voin näyttää itseni ja olla herkkä! Tämä on tarjonnut minulle sellaista, mitä en ole ennen missään työpaikoissa kokenut. Koen kuuluvani tänne.
Tällä hetkellä, tässä kirjoittaessani koen hyvän olon ja onnen tunnetta, koen onnistumista, voimaantumista… kaikenlaisia tunteita. Mietin myös kulunutta puolentoista vuoden työttömyystaustaani ja yritän ymmärtää, että vau! Nyt elämä avasi mulle uuden oven, vaikka pitkään olin turhaunut siitä, ettei elämä enää tule tarjoamaan mulle mitään. Vapaa-aika sujuu kavereiden parissa, tulevaisuudesta haaveillessa, musiikin suurkuluttamisessa, pyykätessä, siivotessa, kirppareilla käymisessä, välillä lenkkeilessä ja kännykällä kuvaillessa, joita sitten pommitan someen. Joogaa unohtamatta!
Mitä touhuilet tiimissä?
Tiimissä tulee touhuiltua kaikenlaista, mun henkilökohtaisista vahvuuksistani olen hyödyntänyt mm. joogaa ja ohjasinkin ensimmäisen elämäni joogatunnin meidän toimiston porukalle. Tykkään ja inhoan esiintymistä samaan aikaan, jännitin jo aamulla ennen töihin menoa, että tykätäänköhän tästä siellä. Palaute oli hyvää ja olin ja olen ylpeä, että tein sen. Välillä pitää mennä omalle epämukavuusalueelleen.
Olen sopivan ”sekopää”, mutta myös kaikkensa antava tyyppi meidän tiimiin. Olen omalta osaltani luomassa henkeä. Toivon, että muut ovat oppineet musta jotain, sillä itse opin heiltä joka päivä. 🙂
Lempimusaa?
Lempparimusaa on vaikea määritellä tai erityisesti mitään genreä, jospa laitan tähän neljä suosikkia eri genreistä (pop, rock, indie, räppi) vois olla aika suuntaa antavia, mitkä miellyttää niin saa vähän käsitystä! Coldplay menee bändinä kyllä aikalailla ykköseks.
Lapsuuden sankari?
Lapsuuden sankari mulla oli ehdottomasti mun mummu. Se leipoi aina Ullan päivinä mansikkakakkua ja soitin sille kun oli hätä. Se jaksoi viedä mua viulusoittotunneille ja autossa odotti eväät valmiina, kun pääsin nälkäisenä takaisin. Leffoista ei tuu kamalasta mieleen.. lempparikirjahahmot lapsena ainakin oli Minttu-kirjat ja Viiru ja Pesonen.
Pahin pelkosi?
Mun suurimpia pelkoja on se, että jollekin läheiselle käy jotain kamalaa. Tai että menetän jonkun ihan yhtäkkiä. Mulla on tietynlainen menettämisen pelko. Se on varmaan aika yleistä loppujen lopuks.
Kumman valitsisit mielummin, että robotit hallitsisivat maailmaa vai alienit?
Maapallon valtaukseen valitsisin mielummin robotit, koska niitä voi tarvittaessa yrittää jotenkin tuhota. Alieneilla ois isompi voima hallitsemiseen ja hommat ois ihan niiden armoilla.
Musiikista vai liikunnasta luopuminen?
Noh molemmista saa niin hyvät vibat, että tää kysymys on aika rankka. Mielummin luopuisin liikunnasta. Elän musiikille.
Viiden vuoden päästä?
Itseni kuvittelen näkeväni viiden vuoden päästä.. onnellisena, elämässä edenneenä ja jotakin itsestään maailmalle antaneeni. Haluisin saada oikeesti jotain konkreettista aikaiseksi. Sosiaalisella tai musiikillisella alalla toimiminen ois just unelmaa!
Tuleeko kinkku juuston päälle vai juusto kinkun päälle?
Noh, mä meen varmaan aika fiilispohjalta tai ajattelematta asiaa.
Haastateltavana Ulla Honkonen