Poikkeuksellisen lämpimänä huhtikuisena perjantaiaamuna kannoimme autosta kassillisen askarteluvälineitä, pöydän, roll-upin ja reippaan pinon aikakausilehtiä keskustan nuortentila Bostarille. Paikalla oli jo täysi tohina päällä, kun Nuorten Taidetyöpaja sekä Exilia Gaming valmistelivat parhaillaan pakohuonetta ja Overwatch-pelipistettä. Puitteina oli pian Jyväskylän keskustassa alkava, kaikenikäisten yksinäisyyttä käsittelevä Yksinäisyydestä yhteiseksi ‑tapahtuma, jota varten myös Bostarin tilat olivat valmistumassa erilaista yhteistä tekemistä varten.
Toimme Ink-tiimin vahvistuksemme tapahtumaan pystyttämällä nuortentilan seinälle yhteisöllisen unelmakartta-askartelupisteen. Pisteellä oli mahdollisuus ilmaista piirtäen, kirjoittaen tai lehdistä leikaten ja liimaten ajatuksia siitä, miltä yksinäisyys näyttää, tuntuu tai kuulostaa. Vaihtoehtoisesti sai jakaa ajatuksia siitä, miten yksinäisyyttä voitaisiin vähentää. Lopputuloksena seinälle syntyisi näyttävä teos, joka voisi parhaimmillaan antaa uusia näkökulmia ja lisätä ymmärrystä yksinäisyydestä.
Vaikka aurinkoinen ja lämmin sää varmasti houkutti ihmisiä viettämään aikaa enemmän ulkona kuin sisätiloissa, oli hienoa huomata, että paikalle saapuneissa aihe herätti selvästi ajatuksia. Seinälle ilmestyi kirjoituksia ja piirroksia niin omakohtaisista tuntemuksista, kuin siitä, mikä voisi auttaa yksinäisyyteen. Pisteellä vaihdettiin ajatuksia myös siitä, onko yksinäisyys aina asia, jota pitäisi torjua, vai voiko se jossain tapauksessa olla myös positiivista. Yhteistä tuntuikin olevan se, että yksinäisyys tuntuu ahdistavalta ja surulliselta silloin, kun se ei ole oma valinta.
Päätimme jättää teoksen jatkamaan elämäänsä Bostarin seinällä. Toivottavasti se toimisi yhtenä keinona jakaa ajatuksia toisillemme tästä aiheesta, joka on ainakin joskus koskettanut useimpia meistä ja josta pitäisi ehdottomasti puhua enemmän.
Noora Rautiainen
Kirjoittaja on hiljattain valmistunut medianomi, joka on Ink-tiimijakson aikana kiinnostunut nuoriso- ja järjestötyöstä.