Muutama viikko kevään tiimijakson alkamisen jälkeen oli Ink-tiimin aika lähteä leireilemään. Pääsimme viettämään aikaa yhdessä keskiviikosta perjantaihin kestäneen leirin aikana Riihon Majatalossa Keuruulla. Leiripäivät menivät hujauksessa ja onnekas onkin se tiimiläinen, jonka korvissa ei leirin jälkeen soinut Rati riti ralla tai Suvivirsi.
Leiri oli ihana irtiotto arjesta, vaikka ei leirille laiskottelemaan lähdetty! Riihon Majatalon idyllinen ympäristö auttoi virittymään heti rentoutuneempaan mielentilaan, jossa arjen murheet unohtuivat. Herkullinen kotiruoka oli pöydässä kellonlyömällä ja ajatuksia harhautti lähinnä keittiöstä leijaileva uunituoreen pullan tuoksu. Täällä oli lupa keskittyä täysillä tiimityöhön ja tutustumiseen.
Tiimivalmentajien johdolla pääsimme miettimään arvojamme ja unelmiamme luovan työn avulla. Unelmakarttoja askarrellessa ajatukset pääsivät harhailemaan jopa niihin ujompiin unelmiin, joita ei välttämättä edes uskalla itselle myöntää. Itse näenkin tiimiharjoittelujakson nimenomaan hetkenä pysähtyä ja miettiä, mihin suuntaan haluaa seuraavaksi omaa elämäänsä viedä. Eli siis täydellinen hetki unelmoida vähän isomminkin.
Toki myös me tiimiläiset pääsimme estradille. Tulopäivänä ohjaus- ja tapahtumatiimi polkaisi homman käyntiin aistiolympialaisilla, joissa mittelöitiin muun muassa ryhmien hajuaistin ja tuntoaistin tarkkuudesta. Myös yksittäiset tiimiläiset pääsivät vetämään omia ohjaustuokioitaan ja leiri huipentui viimeisenä aamuna pelitiimin ohjaamaan roolipelisessioon. Iltaisin oli vapaata ohjelmaa ja porukka pääsi rentoutumaan esimerkiksi lautapelien ja saunomisen merkeissä.
Parasta leirillä olikin nähdä uusia puolia tiimikavereista. Yksi oli onnistuneesti piilotellut pianonsoittotaitojaan ja jakoi onneksi osaamistaan myös muille. Leirin lopuksi asianomainenkin oli palautellut mieleen lapsuuteen unohdettuja soittotaitoja. Toinen tiimiläinen taas näytti taitojaan roolipelin ohjaajana keksien lennosta mahtavia juonenkäänteitä pelaajien pään menoksi. Oli ihan huippua, että vain muutaman päivän aikana pääsi kokemaan näin monia uusia asioita ja jopa oppimaan uusia taitoja.
Paljon jäi jakamatta, mutta jääköön ne muistot elämään leiriläisten muistisopukoihin (ja Whatsapp-keskusteluihin).
Nadia Nieminen
Kirjoittaja on keväällä valmistuva terveystieteiden maisteri ja terveystiedon opettaja, joka odottaa innolla työskentelyä nuorten parissa.