Tiimiharjoittelija-blogi, Senni Sahila (vko 3)

Miksi itsensä etsimisestä rangaistaan?

Olin ensim­mäi­nen joulu­kuu­ta 2015 SOSTE:n järjes­tä­mil­lä Lasten terveys­kä­rä­jil­lä, jossa keskus­tel­tiin nuorten hyvin­voin­nis­ta koulun, vanhem­pien ja nuorten näkökul­mas­ta. Siellä nostet­tiin esille mieles­tä­ni hyvin­kin mielen­kiin­toi­nen ja vähän puhuttu aihe siitä, kuinka nuorel­ta jo hyvässä lykyssä 14-vuoti­aa­na vaadi­taan tietoa siitä, mitä “isona” aikoo tehdä. Yläas­teen kasiluo­kal­la vanhem­mat, koulu, sukulai­set kysele­vät jo, että “minne kouluun sinä haet?” Heti iskos­te­taan mieleen, että pitäisi jo tietää.

Haetaan panii­kis­sa kouluun, jossa ensim­mäi­sen vuoden jälkeen todetaan­kin, ettei “oo mun juttu”. On mahdol­li­ses­ti ajaudut­tu jo pois kotikau­pun­gis­ta. Siinä sitten ollaan hukassa. Koulun vaihta­mi­nen, ikävä proses­si. Kaikki kysele­vät, mites se koulu nyt noin jäi kesken. Niin sitä vaan lusmuil­laan “eikä haluta käydä koulus­sa”. Eihän sitä haluta­kaan, kun ei oikeas­taan kiinnos­ta valmis­tuu­ko sitä vai ei, ei ole motivaa­tio­ta mikä veisi eteen­päin. Miksei täten rohkais­ta mieluum­min etsimään uutta ja todeta “hyvä, kyllä se oma ala sieltä vielä löytyy”?

Entäs sen jälkeen, kun on käyty ammat­ti­kou­lus­sa joku ala, joka ei niin ollut­kaan oma juttu? On käyty lukio, mutta ei ole vielä­kään varma jatko-opinnois­ta? Taas kysel­lään ja kysel­lään. “Mitäs nyt, kai alat lukemaan kemiaa, olithan jo pienes­tä pitäen halun­nut lääkä­rik­si, hae?” Vihjai­lua. Olisi kiire jo käydä jolle­kin ammatin tielle, onhan sitä jo kohta 20-vuotias.

Koulu­tus­po­li­tiik­ka tukee myös samaa linjaa. Ettehän opiske­le kauan, menkää jo töihin. Talou­del­li­ses­ti Suomes­sa opiske­lu on tietyis­sä olosuh­teis­sa helppoa. Saahan sitä opinto­ra­ho­ja ja lainoja. Mutta entä jos oletkin jo jonkin alan opiskel­lut, ja ehkä hankki­nut vähän perhet­tä? Ja nyt “vasta” olet löytä­nyt intohi­mo­si. Ei välttä­mät­tä olekaan enää niin helppoa toteut­taa unelmaan­sa.

Elämä on lyhyt, miksi tehdä jotakin sellais­ta mistä ei oikeas­ti pidä. Nuore­na­kaan. Elämäs­sä pitäisi saada olla onnel­li­nen ja etsiä vapaas­ti sitä omaa juttu­aan. Aina sanotaan, on koko elämä aikaa, mutta käytän­nös­sä sitä ei kuiten­kaan saisi noin noudat­taa. Pitäisi heti valmis­tua, heti päästä töihin, siinä ohessa hukata oma intohi­mo harras­tuk­si­aan ja omia mielen­kiin­non­koh­tei­ta kohtaan.

Mieles­tä­ni nykyi­nen ajatus­maa­il­ma asettaa nuoril­le suuret paineet itsensä löytä­mi­ses­tä ja toteut­ta­mi­ses­ta, koska ihmiset ovat erilai­sia ja kaikil­la menee eri aika siihen, että oikeas­ti löytää sen oman juttun­sa. Jokais­ta yksilöä pitäisi tukea hänen omien rajojen­sa mukaan, eikä pakot­taa tiettyi­hin raamei­hin.

Senni Sahila