Oli vuoden 2020 maaliskuu kun kaikki tapahtui ja olin ollut viimeisellä keikalla Kerubissa. Tarkoitus oli lähteä Helsinkiin katsomaan seuraavaa keikkaa, mutta kaikki peruttiin siltä kuulta ja kukaan ei tiennyt mihin tämä virus pystyy.
Olin ssinä vaiheessa nuorisoverstaalla tekemässä työharjoittelua, kun virus tuli kaikkien elämään ja pilasi kaiken. Onneksi minulla oli jonkinlainen suunnitelma jatkosta koska halusin jatkaa koulua vielä.
Ai mitäkö ajattelin? No sitä ajattelin ensimmäiseksi, että ei se tule mitenkään vaikuttamaan minun elämääni. Olin käynyt helmikuussa vielä katsomassa paria bändiä ja maaliskuussa olin lähdössä Helsinkiin katsomaan minulle rakasta bändiä, joka teki kaikkensa, että keikka voitaisiin vetää vaikka vajaalla tuvalla.
Torstai-iltana oli vielä, että keikka tehdään, mutta kun olin matkalla kohti Helsinkiä linja-autossa tuli tieto, että keikkaa on peruttu.
Olin vähän aikaa siinä bussissa, että “noh voi hitto, mitäs nyt?”
Menin sitten kuitenkin Helsinkiin ja kävin viettämässä siellä yön ja tulin takaisin.
Korona vaikutti minuun elämään niin, että en pystynyt näkemään kavereita, jotka asuvat eri puolilla Suomea, eivätkä voi matkustaa. Ja en pääse myöskää keikoille – Se oli minulle kaikkein kovin isku. Mutta kävin parilla keikalla korona-aikana silloin kun ei ollut vielä sitä maskipakkoa.
Kaipaa bändejä ja niitä hassuja asioita mitä keikkamatkoilla tapahtui ja niitä noloja hetkiä. Nämä ovat niitä mistä on pitänyt luopua ja se on ollut minulle tosi raskas paikka, että on pitänyt luopua keikoista. Se on ollut isoin asia ja totta kai sitten kaikki matkustelu, kun et ole voinut lähteä minnekään lämpimään isosiskon kanssa.
Kaikki on muuttunut: et pysty tosiaan matkustamaan, et käymään keikoilla, et näkemään kavereita, joiden kanssa olet ennen viettänyt paljon aikaan keikoilla.
Ai mitä positiivista viime vuodesta? No ehkä se, että aloitin viime vuoden toukokuussa koulun ja olen nyt tekemässä harrastuksesta ammattia eli minusta pitäisi tulla valokuvaaja. Se on ehkä se positiivinen asia.
Olenko tehnyt uusia asioita? Noh varmaan se, että teen siis myös muulla vapaa ajalla tiktok ‑videoita. Siellä tapahtunut sellainen juttu, että tuossa alkuvuodesta helmikuussa sain 1 000 seuraajaa ja se oli itkujen hetki, että “huh”.
Olen tehnyt videoita melkein kolme vuotta kohta ja sieltä on sitten kehittynyt sellainen toinen perhe. Olen saanut sieltä tosi paljon uusia kavereita eripuolelta maailmaa. Niistä on tullut minulle kuin toinen perhe. Meillä on serveri Discordissä ja siellä me jutellaan englannin kielellä.
On ollut hauskaa heidän kanssaan. Sitä ei voi kyllä kieltää.
Mitä mietin tulevaisuudesta, no ehkä sitä, että tämä korona tilanne menisi siihen tilanteeseen, että päästäisiin keikoille, matkustelemaan ja tietysti näkemään niitä kavereita, joita ei ole nähnyt vuoteen. Toivon sitä, että pääsisin lähtemään Lontooseen tapaamaan yhtä kaveria.
Seuraa Ninan ja muiden Digi-Ink ‑toimintaan osallistuneiden nuorten #himmennäkorona ‑streamia yhdistyksen twitch-kanavassa (https://twitch.tv/orangecassette). Seuraava stream torstaina 3.6. klo 17.00–19.00. Taltioinnit katsottavissa myös jälkikäteen Twitchissä.