Työskennellessäni kevään 2019 ohjaustiimissä kiinnostuin ohjausalasta ja nuorten kanssa tehtävästä työstä. Tiimijakson aikana ehdin saada paljon harjoitusta erilaisista ohjaustilanteista. Koska olen nykyiseltä koulutukseltani medianomi, ajatus ohjaustyön ja media-alan yhdistämisestä on pyörinyt mielessä. Siitä heräsi ajatus mahdollisuudesta toimia apuohjaajana Ink-tiimissä media- ja viestintätiimin kanssa, eräänlaisena mentoriharjoittelijana. Tätä pääsinkin kokeilemaan yhdeksännen Ink-tiimin kanssa syyskuussa 2019.
Mentorointijakson alkaessa minua jännitti se, miten oma rooli muotoutuu ikään kuin tiimiläisen ja ohjaajan välimaastoon. Jännitys oli kuitenkin suurimmaksi osaksi turhaa, sillä rooli muotoutui omalla painollaan. Yksi tavoite harjoittelujaksolle olikin kehittää itseluottamusta ja tunnetta siitä, että ohjaajana riitän omana itsenäni.
Medianomiksi valmistumisen jälkeen minua ovat vaivanneet epäilykset omasta osaamisesta. Olen huomannut, että samanlaiset epäilykset koskettavat monia. Vaikka olisi käynyt koulun ja tehnyt hieman alan töitä, omaa osaamista vähättelee helposti. Opiskeluaikana elää niin sanotusti alan kuplassa: Omaa osaamista oppii vertaamaan alan huippuihin. Tietenkin tämä voi ylläpitää halua kehittyä, mutta se luo myös turhaa epävarmuutta omasta osaamisesta ja jarruttaa esimerkiksi työnhaussa, kun pelottaa, että ei muka osaa tarpeeksi työelämän vaatimuksiin nähden.
Mentorijaksolla olikin hauska huomata, että hei, minähän pystyn auttamaan muita. Sain muun muassa suunnitella ja ohjata perehdytystehtäviä tiimiläisille ja toimia apuna Adoben ohjelmien kanssa. Omat tiedot ja taidot konkretisoituvat, kun huomaa, että pystyy siirtämään jotain osaamista toiselle. Pääsin myös uudella tavalla hyödyntämään kevään tiimijaksolla oppimiani ohjaustaitoja.
Noora Rautiainen