13.5. Jyväskylän Sinfonia järjesti konsertin Anssi Kelan kanssa, ja he tarjosivat meille mahdollisuuden päästä kuuntelemaan tätä konserttia Music Against Drugs ry:n porukan kesken. Kerron nyt lyhyesti tästä konserttikokemuksestani!
Tapasimme vähän ennen show´ta koko porukan kanssa Paviljongin aulassa. Itse olin ainakin todella odottavaisin mielin, koska en ole ikinä päässyt kuuntelemaan sinfoniaorkesteria livenä. Lisäksi mielenkiintoinen yhdistelmä sinfoniaa ja Anssi Kelaa ei voi olla muuta kuin eeppistä. Aula oli täynnä ihmisiä, joten siirryimme hyvissä ajoin paikoillemme.
Lämmittely soinnut alkoivat raikaamaan ja sovimme, että otamme ryhmäkuvan sitten väliajalla. Valot pimenivät ja Kelakin saapui lavalle. Kuultiin sekä Anssi Kelan klassikkoja että myös uudempia ja vähemmän kuultuja biisejä. Biiseistä muodostui hauskan mahtipontisia ja Kela itsekin sanoi, että hänen biisinsä alkavat kuulostamaan sinfonian kanssa jopa ihan oikealta musiikilta. Milla-biisin tokassa säkeistössä Kela lauloi hauskasti miehestä kahvilan seinällä, jonka olkaan on tatuoitu Jack Nicholson. Jäi meille mysteeriksi, että oliko “moka” osa show´ta, vai oikea moka! Kelan huumori siivitti pienet mokat hauskasti osana show´ta ja tekivät saliin iloisen ilmapiirin. Hyvä esimerkki meille nuorille siitä, miten mokaaminen ei aina ole pahasta, vaan sillä voi olla jopa rentouttava vaikutus. Oma lempparisovitus oli ehkä Levoton tyttö, jota en muuten ole kauheasti välittänyt kuunnella, mutta sinfonian kanssa biisi oikein heräsi eloon aivan uudella tavalla.
Show oli kyllä mieletön! Oon aina tykännyt kuunnella erilaisia sekoituksia esimerkiksi juuri rockista ja sinfoniamusiikista. Tää oli kyllä niin hieno tilaisuus päästä katsomaan tällaista konserttia, jossa yhdistyy sekä lapsuuden soitetuimmat biisit että sinfonian mahtavalta kuulostava musiikki. Kiitos Jyväskylän Sinfonia!
Senni Sahila
Music Against Drugs ry:n vapaaehtoinen ja Ink-tiimiharjoittelija